Translate

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Hiekkapaperi, halpa viimeistelytyökalu

Kaikenlaisten sähkötyökalujen yleistyessä unohtuu usein, että moniin viimeistelytöihin pelkkä arkkeina myytävä perinteinen hiomapaperi on usein kaikkein kätevin ja halvin ratkaisu. Näissä nukketalo- ja pienoismallihommissa selviää todella vähillä työkaluilla, kun muistaa että ensimmäiseen tarpeeseen ei ainakaan hiomakoneita kannata lähteä ostamaan.

Ikkuna-aukot ovat usein sahauksen jälkeen rosoisia ja vinoja

Rosoiset aukot voi peittää ikkunapuitteilla tai hioa aukon niin sileäksi, että se kelpaa sellaisenaan.
 Alustana kannattaa käyttää teräväkulmaista rimanpätkää

Liimaamalla hiekkapaperia pienen palikan pintaan saa käyttökelpoisia työkaluja erilaisten sahausjälkien hiomiseen. Palikoita kannattaa tehdä muutama, joissa on on eri karkeusasteen hiomapaperia. Liimauksessa parasta on kontaktiliima, jota sivellään kumpaankin liimattavaan pintaan. Liima saa kuivua noin 5-10 min tartuntakuivaksi, jonka jälkeen pinnat painetaan tiiviisti yhteen ja muutaman minuutin päästä käytössä on jo käyttökelpoinen hiekkapaperiliima. Paperi kannattaa kääntää kulman yli jolloin on helppo hioa myös aukkojen nurkkia. Samanlaista liimaustapaa voi käyttää kun pinnoittaa taloa tai huonekaluja puuviiluilla.

Itse olen näissä hommissa valinnut paperin karkeusasteiksi 80 karkeaan ja 120 hienompaan hiomiseen. Paperin numero on sitä pienempi mitä karkeampi hiomapinta paperissa on: vrt.  hiomapaperin karkeusasteet

Pöydälläni on yleensä aina käsillä 120 numeroinen hiekkapaperilätkä, johon voin hieraista rimojen ja kukkakeppien päista sahauksessa syntyneen karkeuden pois pinnasta. Karkeaan, esim. ikkuna- ja oviaukkojen, hiomiseen olen käyttänyt yleensä 80 numeron hiekkapaperia ja todella suuriin korjauksiin numero 60 paperia.

Valmiita hiomapalikoita, joista oikeanpuoleinen alkaa olla jo loppuun käytetty.

Tämän kikan opin näissä nukketalohommissakin mukana olleesta englantilaiselta malliharrastajalta, Brian Stevensiltä, hänen pitämältään nukketalokurssilta. Muistui heti mieleeni, että olin lapsena nähnyt samanlaisia vanerille liimattuja hiekkapaperilappuja roikkumassa mummoni suutariliikkeen seinällä. Niillä hieraistiin kengänpohjan tai korkolapun reuna tasaiseksi.

5 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Voi Jorma - Kiitos!
Tällaiselle joka ei ole tuntiakaan käynyt puutyötunnilla, tai omaa lähipiirissä ketään joka harrastaisi puutekemistä ja osaisi neuvoa, on nämä niksit kullan arvoisia.
Yksinkertaista, mutta toimivaa. Tuo "kalikka vierellä" onkin hyvä - justiin huokailin osan rimojen karvaisuutta.

Jorma kirjoitti...

SIllä kalikalla saa hiottua myös suoria pintoja pitkiin rimoihin, jos saha vähän kiemurtelee. Yleensä terä kannattaa vaihtaa jos saha alkaa itsestään vedellä vinoon. Se on merkki tylsästä terästä.

Raija Maula kirjoitti...

Oikein pieniin hiontapaikkoihin sopivat hyvin pahviset kynsiviilat, joissa on kaksi eri karkeusastetta. Niitä saa viiden kappaleen pakkauksissa, eikä maksa paljon.

Jorma kirjoitti...

Sellaiset käväisivät mielessä mutta arvelin niitä menevän turhan paljon ikkunareikien tasoittamiseen. Pienellä paperisukaleella saa hyvin hiottua erilaisia käärevia pintoja.

Eemaiva kirjoitti...

Tosi hyviä vinkkejä, mulla olis täällä aika monta ikkunaa mitkä vaatis toimenpiteitä. Teenkin tuommoiset hiomapaperipalikat niin enköhän saa ikkunan puitteet kuntoon!